11.3.2015
Meillä on täällä asunnossa muutama söpö alivuokralainen; nimittäin kahdeksanjalkaisia kavereita, joita kaikki niin rakastaa! Itse en ole moksiskaan jos hämyjä täällä pyöriskelee ja kutoo vaikka seittejäänkin katonrajaan ja näin, mutta kun kanssaeläjä niitä pikkuisen lievästi sanottuna kammoksuu niin asialle pitää jotain loppujenlopuksi tehdä. Keittiöön mukavasti asettunut pitkäjalkainen honkkeli oli sotkenut puolet keittiön pinta-alasta ohueen seittiin ja hetken huitomisen ja väijyttämisen jälkeen sain pöllästyneen koikkelin lasin pohjalle ja lopulta myös heitettyä ulko-oven toiselle puolelle. Toinen asukas huitelee makkarin katossa kuin tarzan - joten sille en ole vielä saanut aikaiseksi tehdä mitään, kun ei Jamikaan sitä uskalla alkaa kiinni ottamaan. Kovasti yritän hänelle vakuutella, ettei hämähäkit meille mitään tee ja ne viihtyvät oikeastaan omissa oloissaan paremmin. Eipähän kärpäset pääse vaivaamaan!
Töissä oli semmoinen rento meininki, kuten aina ennenkin. Kolmen harjoittelijan ja kolmen pääkokin voimin tekemistä riitti ihan tyydyttävästi, eikä työtahti päätä oikeastaan huimannut. Misailimme kylmän puolen vihanneksia, teimme kylkiäissalaatteja pääruokiin maustumaan, marinoimme lammasta, Jami paistoi suuren läjän lettuja (valurautapannulla, ehkä paras lättypannu ikinä!) ja minä misailin vähän aina mitä milloinkin pyydettiin. Tänään oli myös kunnon ylisyönti-päivä! (Varmasti oli muuten keittiömestarin, Janóksen ovela juoni, kun kertoi kerran, että minun pitäisi syödä enemmän!) Popsimme ennen kymmentä aamiaisen, töissä herkullista spagettia kanakastikkeella (jossa oli pekonia, kanaa, suolakurkkuja ja ihanat mausteet), maistoimme pörkölttiä ja sitten meille tungettiin vielä syötäväksi lettuannokset (välissä oli omenahilloa, suklaa/vaniljakastike päällä) ennen kotiinlähtöä! Ei voinut muuta kun lyllertää kämpälle, eikä vieläkään ole kyllä nälkä. Ei oikein tee mieli edes syödä mitään hetkeen...
Ylempänä on kuvia keittiön hääräilyistä. Mm. pehmeän itsetehdyn voin muotittamista, tiramisuannosta (Jami teki!) sekä lettuilua. Alamme pikkuhiljaa tekemään enemmän ja enemmän jälkiruokia sekä muita kylmän puolen annoksia, jahka saamme iskostettua niitä pääkopan uumeniin. Tuleepahan sitten enemmän tekemistä, kun asiat alkavat tulla tutuiksi :)
Perjantaina onkin muuten älykiva päivä töissä! Keittiömestari nimittäin kehotti meitä miettimään suomalaisen annoksen, jonka me haluaisimme heille kyseisenä päivänä valmistaa ruoaksi. Herrajesta! Niinkuin rakas mummuni tapaa aina sanoa. Aloimme heti pähkäilemään, että mitähän sitä kehtaisi tarjolle pistää. Makaronilaatikkoa? Lihaperunasoselaatikkoa? Mureketta? Päädyimme lopulta kaalikääryleisiin, paistettuun loheen sekä punajuuripyreeseen. Suunnitelma meni myös keittiön puolella läpi ja nyt vaan odotamme sormet syyhyten loppuviikon koittoa! Päästään samalla etevästi harjoittelemaan, miten keittiön lämmin puoli toimii. Saattaa olla askeleen helpompaa sitten myöhempänä harjoittelua!
Töiden jälkeen istahdimme hetkeksi katetun terassin uumeniin, harmaan ilman laskeutuessa kaupungin ylle. Aamun kaunis auringonpaiste oli viisarin lyöntien mukana lähtenyt karkuteille, jättäen pilvet nuokkumaan jälkeensä. Hyttysiä parveili ovien lasien toisella puolella. Hyi, itikoita. Ulkona oli muuten todella lämmintä, ainakin näin suomalaisen mielestä. Hyppelehdimme hupparit niskassa, melkein hikoillen paikasta toiseen sillä välin, kun paikalliset puskivat eteenpäin paksujen takkiensa kanssa. Hiki tuli jo katsellessa.
Tamás kirjoitti meille viime viikolta palautteet ja pienen juttutuokion jälkeen lähdimme vaihtamaan vaatteet, jonka jälkeen tapasimme erään luokkalaisemme ravintolan ulkopuolella. Kiertelimme hieman Bgolyvárin lähiympäristöä ja Tamás näytti meille Vásárhelyn korkeimman kohdan; pienen, loivan mäennyppylän pienen kävelymatkan päässä. Täällä maa on todella alavaa ja tasaista, eikä korkeuseroja ole melkein sanoiksikaan. Suuren nähtävyyden jälkeen kävimme ostamassa kinkkua ja mehua Sparista. Nyt sitä ollaan taas kotona ja mietitään, mitäs sitä huomenna tekisi, kun on jälleen vapaapäivä tiedossa.
No sweat, eiköhän me jotain keksitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti