2.3.2015
Aamupalaksi leipää, omenaa ja maitoa // Aamu oli aurinkoinen, tuulinen ja lämmin !
Mitä mä nyt taas täällä teen? No en mä nyt voi olla tulematta kertomaan teille miten täällä menee, varsinkin kun nämä ekat päivät on niitä hektisimpiä ja jännimpiä! Kaikki on niin uutta ja niin vinhaa :D Tänään aamu lähti hyvin nukuttujen yöunien jälkeen reippaasti liikenteeseen. Heräsimme jo ennen herätystä, kahdeksan maissa ja lähdimme kävelemään paikalliselle koululle vähän yli yhdeksän. Näimme matkan varrella ihmisten jonottamassa erään kodin ikkunan edessä tuoretta maitoa, jota myytiin läheiseltä tilalta tuotuna. Ei onnistuisi Suomessa! Kymmeneltä oli tarkoitus tavata yhteyshenkilömme Zsuzsanna. Unohdimme pönttöinä kartan kotiin, emmekä tienneet missä koulu tarkalleen sijaitsi, joten kävimme kysymässä Gingko- hotellin aulasta suuntaneuvoja. Uuden tiedon kanssa löysimme perille nopeasti ja hetken odottelun jälkeen pääsimme Zsuzsan kanssa tervehtimään rehtoria sekä kertaamaan päivän ohjelmaa, joidenkin muutosten tapahduttua. Päivän tarjoilutunnit jäivät omalta osaltamme väliin muutaman ryhmän yhdistyttyä, joten aika ei ollut paras meille, mukaan liittymisen kannalta. Tapasimme myös kaiken sivussa Tamaksen, jonka luokalle me liitymme tulevina viikkoina mm. englannin ja keittiötunneille. Hän vei meidät mukanaan marketing - tunnille, jossa tapasimme loput luokasta.
Voin sanoa, että he olivat todella eläväistä porukkaa. Näimme ihkaoikeaa kanssakäymistä, ilman puhelimia! Kaikki morjestivat meitä kun Tamas ehti kertoa, keitä me oikein olimme. Ehdimme pienimuotoisesti rupatella luokan kanssa ja pelasimme jopa Unoa pienellä porukalla! Luokan opettaja tuli jonkin ajan kuluttua paikalle ja ilmoitti, että jos Tamas ei olisi tuonut vieraita, hän olisi pitänyt luokalle pistokokeet :D Hän antoi meidän pelata Uno pelimme loppuun, jonka jälkeen luokka kokoontui hieman lähemmäs paikkaa missä istuimme. He kyselivät Tamaksen kautta kaikenlaisia kysymyksiä, kuten: millaisia jälkiruokia Suomessa on? Mitä me harrastamme? Tiedämmekö yhtään unkarin kieltä? ja kaiken huippu oli kun he pyysivät meitä keskustelemaan keskenämme suomeksi. Yritimme siinä Jamin kanssa vääntää jotain luontevaa selitystä siitä, mitä tänään syötäisiin ja mietittiin ääneen, että mitähän nämä ihmiset täällä normaalisti syövät tms. Porukka näytti tyytyväiseltä ja hämmentyneeltä. Varmaan luulivat, että suomenkieli kuulostaisi paljonkin unkarilta :D Koska ei se ainakaan toisinpäin mene. Ääntäminen on jotain ihan karmeaa, kun itse yrittää !
Itselle jäi tosi tervetullut ja hyvä fiilis luokan tapaamisen jälkeen :) Ihanaa porukkaa!
Voin sanoa, että he olivat todella eläväistä porukkaa. Näimme ihkaoikeaa kanssakäymistä, ilman puhelimia! Kaikki morjestivat meitä kun Tamas ehti kertoa, keitä me oikein olimme. Ehdimme pienimuotoisesti rupatella luokan kanssa ja pelasimme jopa Unoa pienellä porukalla! Luokan opettaja tuli jonkin ajan kuluttua paikalle ja ilmoitti, että jos Tamas ei olisi tuonut vieraita, hän olisi pitänyt luokalle pistokokeet :D Hän antoi meidän pelata Uno pelimme loppuun, jonka jälkeen luokka kokoontui hieman lähemmäs paikkaa missä istuimme. He kyselivät Tamaksen kautta kaikenlaisia kysymyksiä, kuten: millaisia jälkiruokia Suomessa on? Mitä me harrastamme? Tiedämmekö yhtään unkarin kieltä? ja kaiken huippu oli kun he pyysivät meitä keskustelemaan keskenämme suomeksi. Yritimme siinä Jamin kanssa vääntää jotain luontevaa selitystä siitä, mitä tänään syötäisiin ja mietittiin ääneen, että mitähän nämä ihmiset täällä normaalisti syövät tms. Porukka näytti tyytyväiseltä ja hämmentyneeltä. Varmaan luulivat, että suomenkieli kuulostaisi paljonkin unkarilta :D Koska ei se ainakaan toisinpäin mene. Ääntäminen on jotain ihan karmeaa, kun itse yrittää !
Itselle jäi tosi tervetullut ja hyvä fiilis luokan tapaamisen jälkeen :) Ihanaa porukkaa!
Tuntien jälkeen lähdimme Zsuzsan kanssa syömään lounasta läheiseen Fekete Sas - ravintolaan. Istuimme pöytään ja meille tuotiin suuri kulho voimakkaan makuista kasviskeittoa. Tiesin että omaan napaan ei kamalasti ruokaa siihen aikaan päivästä tahtonut mennä, joten tyydyin maistelemaan. Seuraavaksi meille tuotiin keskisyvillä lautasilla velouté- pohjaan tehtyä kasviskastiketta, hieman paksumpaa ja pehmeää. Seassa oli porkkanoita, purjoa sekä sokeriherneitä. Seassa oli myös pieni kauhallinen possunlihakuutioita. Tykkäsin itse kovasti siitä sopasta ja Zsuzsa kertoi sen olevan suosittua arkiruokaa. Nam! Kelpaa ainakin meitsille!
Lounaan jälkeen kävelimme Zsuzsan autolle ja lähdimme ajamaan kohti Bagolyvária (sanatietoisku tähän väliin : etterém = ravintola, fekete = musta, bagoly = pöllö). Perillä tepastelimme sisään ja tapasimme ravintolaketjun managerin ja muuta henkilökuntaa. Kokoonnuimme turvallisuusasioiden äärellä yläkertaan pieneen kabinettiin, pyöreän pöydän ympärille. Jamille ja minulle tuotiin espressot (huh mitä tavaraa!) ja kupposten ääressä Szuzsa tulkkasi meille työvaatetuksen, turvallisuuden ja paloturvallisuuden salat. Kun lähdimme kierrokselle ravintolaan, keittiöstä eräs kokki (joka oli ilmeisesti käynyt joskus suomessakin) kierrätti meitä pukuhuoneella ja keittiössä itsessään. Nyt tiedämme mistä tulemme sisälle ja missä sitten saadaan vetäistyä kokkivaatteet niskaan (pukkari oli kyllä monen mutkan takana.. oon aika varma että eksytään) ! Tullaan näyttämään niin outolinnuilta työntouhussa, kun meillä on päällämme kokkitakit, essut, pepitahousut ja ninjahatut, ja muut työntekijät hääräävät ympäriinsä t-paidoissa, ilman hattuja ja erivärisissä pöksyissä.
En ehtinyt ottaa ravintolan sisä- tai ulkokuoresta kuvia kun kävelimme ympäriinsä niin kovalla vauhdilla, mutta alla on muutama pieni otos ravintolan ulkopuolelta! Meidän mielestä Bagolyvárissa on aivan ihana tunnelma. Sisällä on samanväriset seinät kuin räystäissä, sisällä nousevien kierreportaiden ulkoseinää koristavat mosaiikit, jotka tuovat ihanan väriloiston sisälle. Katettu ulkoterassi on käytössä talvellakin upean, suuren takan ansiosta, yläkerrassa on kauniit ruokailutilat ja ihania vanhoja esineitä on esillä joka puolella. Mitään ei ole liikaa ja kokonaisuus on suloisen erikoinen. Ravintolan rakennus on seissyt paikallaan jo yli sata vuotta ja vuodet näkyvät varsinkin talon arkkitehtuurissa. Metkannäköinen mesta!
Ravintolassa vierailun jälkeen käppäilimme takaisin asunnolle muutamaksi tunniksi. Sinä aikana meikäläinen tiskasi ja pesi jääkaapin. Muurahaiset pitivät bileitä pöydälle jääneiden lautasten ja leivänmurusten kanssa. Ja sehän sai lopun kun meikä pääsi käsiksi pesuaineisiin. Lähdimme kolmen maissa takaisin kaupungille, sillä Tamas oli luvannut kierrättää meitä kaupungissa ympäriinsä. Tämä oli aivan ihanasti ajateltu, sillä mehän harhailimme ympäriinsä, karttojen ja muiden turistipiirteiden kanssa päät pyörien. Mukaan tulivat myös muutama muu luokkalainen ja siinä pääsimme juttelemaan keskenämme enemmän.
Kävimme eräässä "baarissa" missä osa porukasta otti oluen tai kahvin. Istuimme alas pöydän ääreen ja juttelimme omien maiden koulutuksesta, armeijasta, meistä ja Suomesta (opetettiin heille muutamia hyödyllisiä sanoja ja lauseita) ylipäätään. Tamakselle asiat olivat osalti kertaamista, sillä hän oli ollut Jyväskylässä Scandikissa topissa, joten Suomi oli jotenkuten tuttu. Jyväskylä on kuulemma paras kaupunki koskaan milloinkaan, hiphurraa :D ! Siinä vierähti helposti yli tunti, ennenkuin jatkoimme matkaa kohti Tesco, nimistä suurta kaupparakennusta. Kävimme siellä ostoksilla ja oli hyvä, että Tamas oli kavereineen mukana, sillä heistä oli iso apu, kun etsimme sopivia ruokatarvikkeita. Voin sanoa, että maustehyllyt pursusivat erilaisia paprikamausteita :D
Ostettiin muuten kassillinen tavaraa n. 12€ !! Siinä sulle Suomi, NYT on meinaa halpaa!
Täällä on muuten Spar, jos kukaan muistaa semmoista kauppaa enää!
Ostosreissun jälkeen ulkona olikin jo pimeää ja lähdettiin kävelemään Tamaksen kanssa kohti keskustaa. Hän tiputtautui matkalla kotiinsa ja me talsimme omalle asumuksellemme tekemään hieman ruokaa ja lataamaan pattereita. Huomenna menemme kymmeneksi Bagolyváriin ja työntouhuun! Tamas on samaan aikaan paikalla, mikä on ihan hyvä, sillä tarvitsemme varmasti tulkkia :D Aivan mahtava päivä, ja lisää tulossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti