31.3.2015
Hei apua, joko se kuukausi vaihtuu? Herrajesta! Meillähän on huomisesta lähtien tasan kaksi viikkoa TOPpia jäljellä. Neljä viikkoa, kokonainen kuukausi, on hujahtanut ohitse aivan silmänräpäyksessä! Se on jännää, kun maanantain saa viikosta alta pois, tuntuu että seuraavana päivänä ollaankin jo perjantaissa. Se on se, kun tekemistä riittää ja on oikealla asenteella liikenteessä niin kaikki tuntuu luistavan ihan tajuttoman hyvin. Ja loppua kohden meidän mielialat ovat vaan nousseet, kun kotiinlähtö lähestyy hurjaa vauhtia - ei sillä, tätä paikkaa tulee aivan varmasti ikävä. Meillä on ollut täällä todella upeaa ja kaikki on mennyt aivan nappiin, niin töissä kuin koulussakin - sekä vapaa-ajalla. Meillä on ollut maailman paras opas, Tamás, joka on pitänyt meistä huolta ja keksinyt kivaa ajanvietettä - sekä jaksanut juoksuttaa ja viedä meitä ympäriinsä. Olemme hänelle päättäneet antaa kiitoslahjaksi Jamin veitsisetistä ison kokkiveitset, teroituspuikon sekä pienen juuresveitsen (koska Jamilla on nuita pienempiä kaksi kappaletta). Hän tulee varmasti iloiseksi :)
Tänään hipsimme kahdeksitoista koululle englannintunneille. Suomessa (Jyväskylän Scandicissa) työssäoppimassa olleet kaksi opiskelijaa olivat palanneet takaisin ja saimme kuulla heidän mietteitään ja kuulumisiaan kotopuolestamme. He olivat viihtyneet siellä hyvin, ihmiset olivat työpaikalla mukavia ja osasivat hyvin englantia. He tykkäsivät Priimuksesta, keittiötunneista ja melkeinpä kaikesta. Kaksikko haluaisi mennä takaisin Suomeen pikimmiten, mikä on kiva kuulla :) Koti-ikävä yltyi hetkeksi omenaa suuremmaksi.
Englannin tuntien jälkeen kävimme kotona katselemassa vähän Frendejä sekä haukkaamassa syömistä. Kävelimme takaisin keskustaan kahden maissa, jolloin liityimme Tamásin luokan kanssa tarjoilutunneille. He saivat pienet laput, joiden mukaan heidän piti kattaa pöydät sekä "tarjoilla" muutamalle luokkalaiselle opettajan arvioidessa suoritusta. Tarjottavana oli herkullisia fantan limsapullonkorkkeja sekä leivät, tai kesäkurpitsan viipaleet, lasinalusten muodossa. Kattamisessa meni mielestämme ikuisuus ja oppilaat olivat todella tarkkoja siitä, missä asennossa ruokaluvälineet olivat ja kuinka kaukana lautasen reuna oli pöydän reunasta. Muistan omilta tarjoilutunneilta katelautasen sekä puuvillahanskojen käytön, mutta niitä ei luokan käytössä näkynyt. Ruokapöytien päätyihin liinoitettiin pieni apupöytä eri värisellä liinalla ja siihen tuotiin kattausvälineet sekä ruoka-astiat. Pitkän ajan kuluttua opettaja aloitti jokaisen pöydän ja parin arvioinnin. Koska jokainen oppilas tarjoili yksin, vuorotellen, aikaa meni runsaasti ja kieltämättä Jamille ja minulle tuli siinä pikkuisen pitkä aika. Söimme vähän Negro- karkkeja ja lipitime vettä. Saimme myös maistella hieman erilaisia kakkuja, joita oli jäänyt yli samalla hetkellä keittiössä hääränneeltä ryhmältä.
Olimme viimeisenä vuorossa ja Tamás sai ilon toimia tarjoilijanamme. Kaikki meni sen verran nappiin, että herra T sai suorituksestaan 4/5, way to go! Autoimme pöydän siivoamisessa, jonka jälkeen menimme odottelemaan rakennuksen ulkopuolelle kun oppaamme kävi vaihtamassa vaatteensa. Siirryimme ulos tuuliseen säähän. Aamulla vaivalla laittamani kiharat suoristuivat muutamassa sekunnissa, kiva hei. Tamáksen saavuttua siirryimme Postiin (täällä Posta), sillä minun täytyi lähettää muutamat kortit, kun olin luvannut. Postikorttien lähetys ensimmäisessä luokassa - korttien hinnat mukaalukien - maksoi hieman yli 1000 florinttia. Kuulumisten rustaamisessa korttien nurjalle puolelle tuntui kestävän ikuisuuden, mutta selvisimme kuitenkin ulos saakka - viiman keskelle. Tälle viikolle oltiin luvattu kurjempaa keliä, mutta toivottavasti sää paranisi seuraavalle viikolle. Olisi kiva viettää vikat viikot auringossa, ennenkuin palaamme harmaaseen Suomeen.
Postin edustalta siirryimme erääseen kahvilaan, jossa emme olleet vielä vierailleet. Sisällä oli moderni ja raikas sisustus, tosin takaseinällä oli mielestäni liian monta mehupurkkia sekä suurta mukia viemässä kätevää hyllytilaa. Jami tilasi latten, minä normaalin kahvin ja Tamás otti cappucinon. Ei tämä kyseinen kahvila vetänyt kyllä vertoja mitenkään Fekete Sasin kávéhouselle, sillä emme saaneet kahvien kanssa vettä, keksiä - ja omasta kahvistani puuttui kerma. Mustana se ei maistunut kovin hyvälle. Jaminkaan latte ei ollut kummoinen, vähän mauton mielestäni (tai sitten se johtui siitä että olen itse aina juonut lattea makusiirapilla). Juttelimme todella kauan melkein kaikesta maan ja taivaan välillä; politiikasta, omien kielien aakkosista, kahveista, armeijasta sekä torstaista, jolloin menemme aamulla käymään tämän kylän suurimmalla tallilla. Tarkoituksena olisi ainakin itsellä kiivetä pitkästä aikaa hevosen selkään! Jami sanoi tyytyvänsä kuvaamaan, mutta kyllä minä hänetkin kesällä raahaan Lahden suuntaan ja heitän entisen heppani selkään :D
Kahvittelun jälkeen huomasin kotona kärsiväni lievästä kahvikuppisyndroomasta. Kädet olivat ihan levottomat ja tuntuivat juoksevan näppäimistöllä valonnopeudella - lyöden miljoonia vääriä nappuloita. Huhhuh, onneksi nyt jo vähän helpottaa!
Huomenna menemme taas työmaalle ja loppuviikko taitaakin taas hurahtaa kovaa vauhtia :) Mukavaa viikkoa kaikille !
Englannin tuntien jälkeen kävimme kotona katselemassa vähän Frendejä sekä haukkaamassa syömistä. Kävelimme takaisin keskustaan kahden maissa, jolloin liityimme Tamásin luokan kanssa tarjoilutunneille. He saivat pienet laput, joiden mukaan heidän piti kattaa pöydät sekä "tarjoilla" muutamalle luokkalaiselle opettajan arvioidessa suoritusta. Tarjottavana oli herkullisia fantan limsapullonkorkkeja sekä leivät, tai kesäkurpitsan viipaleet, lasinalusten muodossa. Kattamisessa meni mielestämme ikuisuus ja oppilaat olivat todella tarkkoja siitä, missä asennossa ruokaluvälineet olivat ja kuinka kaukana lautasen reuna oli pöydän reunasta. Muistan omilta tarjoilutunneilta katelautasen sekä puuvillahanskojen käytön, mutta niitä ei luokan käytössä näkynyt. Ruokapöytien päätyihin liinoitettiin pieni apupöytä eri värisellä liinalla ja siihen tuotiin kattausvälineet sekä ruoka-astiat. Pitkän ajan kuluttua opettaja aloitti jokaisen pöydän ja parin arvioinnin. Koska jokainen oppilas tarjoili yksin, vuorotellen, aikaa meni runsaasti ja kieltämättä Jamille ja minulle tuli siinä pikkuisen pitkä aika. Söimme vähän Negro- karkkeja ja lipitime vettä. Saimme myös maistella hieman erilaisia kakkuja, joita oli jäänyt yli samalla hetkellä keittiössä hääränneeltä ryhmältä.
Olimme viimeisenä vuorossa ja Tamás sai ilon toimia tarjoilijanamme. Kaikki meni sen verran nappiin, että herra T sai suorituksestaan 4/5, way to go! Autoimme pöydän siivoamisessa, jonka jälkeen menimme odottelemaan rakennuksen ulkopuolelle kun oppaamme kävi vaihtamassa vaatteensa. Siirryimme ulos tuuliseen säähän. Aamulla vaivalla laittamani kiharat suoristuivat muutamassa sekunnissa, kiva hei. Tamáksen saavuttua siirryimme Postiin (täällä Posta), sillä minun täytyi lähettää muutamat kortit, kun olin luvannut. Postikorttien lähetys ensimmäisessä luokassa - korttien hinnat mukaalukien - maksoi hieman yli 1000 florinttia. Kuulumisten rustaamisessa korttien nurjalle puolelle tuntui kestävän ikuisuuden, mutta selvisimme kuitenkin ulos saakka - viiman keskelle. Tälle viikolle oltiin luvattu kurjempaa keliä, mutta toivottavasti sää paranisi seuraavalle viikolle. Olisi kiva viettää vikat viikot auringossa, ennenkuin palaamme harmaaseen Suomeen.
Postin edustalta siirryimme erääseen kahvilaan, jossa emme olleet vielä vierailleet. Sisällä oli moderni ja raikas sisustus, tosin takaseinällä oli mielestäni liian monta mehupurkkia sekä suurta mukia viemässä kätevää hyllytilaa. Jami tilasi latten, minä normaalin kahvin ja Tamás otti cappucinon. Ei tämä kyseinen kahvila vetänyt kyllä vertoja mitenkään Fekete Sasin kávéhouselle, sillä emme saaneet kahvien kanssa vettä, keksiä - ja omasta kahvistani puuttui kerma. Mustana se ei maistunut kovin hyvälle. Jaminkaan latte ei ollut kummoinen, vähän mauton mielestäni (tai sitten se johtui siitä että olen itse aina juonut lattea makusiirapilla). Juttelimme todella kauan melkein kaikesta maan ja taivaan välillä; politiikasta, omien kielien aakkosista, kahveista, armeijasta sekä torstaista, jolloin menemme aamulla käymään tämän kylän suurimmalla tallilla. Tarkoituksena olisi ainakin itsellä kiivetä pitkästä aikaa hevosen selkään! Jami sanoi tyytyvänsä kuvaamaan, mutta kyllä minä hänetkin kesällä raahaan Lahden suuntaan ja heitän entisen heppani selkään :D
Kahvittelun jälkeen huomasin kotona kärsiväni lievästä kahvikuppisyndroomasta. Kädet olivat ihan levottomat ja tuntuivat juoksevan näppäimistöllä valonnopeudella - lyöden miljoonia vääriä nappuloita. Huhhuh, onneksi nyt jo vähän helpottaa!
Huomenna menemme taas työmaalle ja loppuviikko taitaakin taas hurahtaa kovaa vauhtia :) Mukavaa viikkoa kaikille !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti