Jami ruorissa! Part II

3.4.2015

Viimeisiä aletaan viemään, sillä seuraava viikko on viimeinen kokonainen viikko täällä päin!

Aamulla heräsimme auringonpaisteeseen puoli tuntia ennen herätystä. Kiireitä ei ollu mihinkään suuntaan. Vedimme aamupalat yläräppänästä alas rauhassa ja katselimme jokaisen aamun tapaan jakson Frendejä. Puoli kympiltä lähdimme iloisin mielin ulos lämpöiseen, vaan mitä kävikään ulos astuttuamme? Karu totuus lyötiin naaman eteen paskaiselta lautaiselta tarjottuna: jumalaton tuuli ja kylmyys. Hii o hoi ja töitä päin! Työpaikalle päästiin ajoissa ja paikalla oli vain yksi tiskareista. Kävelimme läpi pimeiden käytävien ja rappusten yläkerran pukuhuoneeseen vaihtamaan valkoiset takit päällemme. Alas päästyämme keittiössä olikin kuin taikaiskusta tutut naamat vastassa iloisin mielin. Merkkasimme itsemme taloon sisälle (ei kustu nurkkiin, vaan kirjattiin ylös saapumisajankohta) ja hörpättiin kahvit. Työaamu alkaa aina kahvilla. Mums. Kahvi maistui taivaalta ja taas jaksoi aloittaa päivän tutkimalla mitä kaappeihin tulisi täydentää. 

Työlaudalle eksyivät perus kurkku/tomaatti/paprika/kesäkurpitsa/punasipuli/sipuli/herkkusieni/porkkana/maustekurkku. Kesken pilkkomisleikkien Victór toi meille maistiaisiksi perinteistä unkarilaista aamiaista: leipäviipale pyöräytetään kananmunassa ja paistetaan nopeasti pannulla. Päälle levitetään kermaviiliä, pari punasipulirengasta ja juustoraastetta -> leipä salamanteriin/uuniin/mikroon. Oli muuten hyvää. Pilkkominen jatkui oletuksena, että tänään tulisi kiirellinen päivä. Toisin kävi. Asikkaita oli pari kourallista ja illallekin oli vain yksi tiedossa oleva tilaus. Saimme tehdä hommat ilman kiireitä.

Lounaaksi saimme valita listalta jotain ja silmiimme iski sinappi-valkosipulimarinoitua kanaa, ranskalaisia ja salsakasviksia. Hymyissäsuin siirryimme kohti ravintolan "puutarhaa" ja istahdimme vakkaripaikoillemme. Nautimme auringon läsnäolosta ja söimme annokset rauhassa jutellen armeijasta, pelottavista tarinoista, kummallisista sairauksista, linnuista (pääskyn tappaminen täällä maksaa 50 000HUF, siis jos jää kiinni.) Maha täynnä oksennusta siirryimme takaisin keittiöön, jossa Attila käskytti meidät takaisin, tällä kertaa kahvikupposten kanssa. "Pitäkää pikku kahvipaussi. Sit tehään loppuun asti töitä." käskytti Attila. Tämä kävi meille.

 

Keittiössä oli lista odottamassa hommista joita täytyi vielä tehdä. Pääsimme hommiin käsiksi kunnes käytävältä alko kuulua sinne kerääntyneiden työntekijöiden kummastunutta puheensorinaa. Meidät huikattiin katselemaan ja mikä olikaan näky? Kolme isoa kissakalaa, joista isoin painoi 57 kg. Seinäkoukuissa roikkui pari pienempää karppia kiduksistaan ja toinen niistä päätti loikata minun ja Tamaksen niskaan. Se oli ilmeisesti eri mieltä kohtalostaan, kuin jokin suurempi voima ja päätti vielä viimeisen kerran yrittää paeta. Tulokset eivät olleet kummoiset. Karpeilta lyötiin tajut kankaalle ja ne siirtyivät fileoitaviksi jotta saatiin tilaa kissakaloille. Kissakalat saivat yksi kerrallaan lävistykset kiduksien läpi köyden muodossa, joista ne nostettiin koukkuun roikkumaan. Keittiöpäällikkö Janós teroitti veitsensä ja alkoi tekemään viiltoja kalan nahkaan. Mateen lailla kissakala nyljetään ennen lihoiksi leikkaamista. Jani leikkasi kissakalaa ja tiesi selvästi mitä oli tekemässä. Kala kääntyi seinällä vikkelään tahtiin ja päätti ilmoittaa vielä olevansa elossa samalla kun Jani avasi kalan vatsaa. Pari viiltoa ja Janin kädessä pumppasi kissakalan pieni sydän. Ihmettelimme tätä pari sekuntia, kunnes parin viillon jälkeen loput kissakalan sisälmyksistä olivat jäteastiassa. Kalan avauksen jälkeen Victór hoiti kalan nylkemisen pihtien kanssa. Sama kohtalo odotti kahta muuta kissakalaa. Kalojen sisälmykset otettiin talteen, keitettiin vedessä, sillä ne rupeisivat pilaantumaan ilman käsittelyä todella nopeasti ja suuri määrä pilaantuneita sisälmyksiä ravintolan takapihalla ei hyödyttäisi ketään. Nyt on tämäkin nähty.

Vielä päivän ohjelmassa minulle oli pyöritellä kotijuustopalloja. Kotijuustoon sekoitettiin tilliä, kananmunaa ja mannaryynejä. Pallojen piti olla peukalon pään kokoisia ja mannaryynien ansiosta ne kasvaisivat hitusen vielä keitettäessä. Palloja tarjoillaan keittojen kanssa ja saamme ensiviikolla yhden erittäin hyvän keiton reseptin. En malta odottaa että pääsee kotona testailemaan! Samaan aikaan Saija paistoi lettuja ja pilkkoi palsternakkoja työpisteellään. Olimme hoitaneet hommia ehkä vähän liian heppoiseen tahtiin, sillä päivä venyi tunnin pidemmäksi kuin oli tarkoitus, hups! Saimme hommat hoidettua ja meille tarjottiin vielä jääkahvit talon tapaan työpäivän päätteeksi. Talon vaniljajäätelöä pallo, päälle lämpöistä kahvia ja nokare kermavaahtoa! Ei voi kuin nauttia. Puutarhassa istuessamme aurinko oli jo laskemaan päin, eikä taivaalla ollut pilven pilveäkään. Kahvit joimme ripeästi, sillä asunnolle teki jo molempien mieli.

Ennen kotiinpääsyämme kävimme vielä paikallisen supermarketin pihalla katsomassa kiertävän sirkuksen pääsylippujen hintoja. Suurta telttaa ympäröivät häkit, joissa oli leijonia ja tiikereitä katsojia houkuttelemassa. Huomenna olemme menossa katsomaan näytöstä klo 15. Aikuisen lippu kauimmaisesta katsomosta maksaa 3000HUF eli pyöreästi 10€. Ei paha hinta todellakaan. Esitys kestää kaksi tuntia. Hieman ristiriitaisin fiiliksin kuitenkin menemme katsomaan näytöstä, sillä kyseinen "ammatti" eläimille ei ehkä ole se kaikkein parhain. Tyydymme kuitenkin tällä kertaa olemaan paskoja ihmisiä ja maksamme itsemme sisälle että pääsemme katsomaan eläinten vapaudenriistoa shown muodossa.

Tämmöistä tänään. Toivotaan, että leijonan kitaan päätyy edes yksi ihminen, että olisi rahoille vastinetta!!