25.3.2015
Aamu on aina kiva alottaa kunnon aamiaisella! Ostin jopa halvalla Intersparista tuommoista salaattia, mitä sai kokonaisen (ja hemmetin ison) kerän alle eurolla. Ollaan innostuttu myös keittämään aamuisin ja iltaisin kananmunia, oi että ne on niin hyviä pienen suolan ripauksen kanssa! Hirveästi tekisi mieli viiriäisenmunia, mutta ne on sitten taas vähän hintavampaa tavaraa.
Tänään alkoi se säätiedotuksissakin luvattu harmaus. Heti tuli paljon vaikeampaa yrittää nousta sängystä, kun ei aurinko herätellytkään lempeästi lämpöisillä säteillään (aka huone = sauna). Kyllä me sitten jotekin pääsimme aamutoimiin, syömään, pukeutumaan ja lopulta kokkivaatteet reppuhini pakattuamme, jopa poistumaan ovesta ulos, harmauteen. Tunkkainen ja trooppiselta tuntuva ilma ounasteli sadetta, mikä ei onneksi vielä kävelymatkalla töihin päättänyt sataa päällemme. Työpaikalla vaatteet vaihdettuamme istahdimme Tamáksen kanssa aamukahville. Herra T keitti meille aivan itse kahvit ja kuppeihin ilmestyi tavaraa puolet normaalia määrää enemmän. Ei haitannut ainakaan meitä, sillä kahvi täällä on edelleen hirmuisen herkullista. Sitä tulee kyllä ikävä Suomessa.
Kahvittelun jälkeen pilkoimme rutiininomaisesti huventuneet vihannekset kylmäkaappeihin, teimme suuren läjän lettuja (pääsimme molemmat paistamaan omat satsimme), sillä illaksi oli tulossa suuri - 30 hengen porukka syömään. Itse pääsin myös valmistamaan galuskaa - eli pastamurusta, jota käytetään mm. keitoissa ja melkeinpä missä vain. Taikinan täytyi olla tahmeaa, jotta se oli helppo raastaa kiehuvaan veteen. Tätä täytyy ehdottomasti tehdä kotona, omatekemää pastaa! Helppoa!
Teimme keittiön henkilökunnalle tänään myös ruoan; kalkkunan rintafileitä, perunaa sekä sipulia ja perinteistä ruskeaa kastiketta. Omaan makuun kaikki komponentit olivat liian suolaisia (yllätys, huoh), mutta kaikkien muiden mielestä ruoka oli todella herkullista. Oma makurintama vaatii vaan semmoista tuttua ja turvallista, supisuomalaista makukaartia, eikä yllättäviä suola - tai maustepommeja. Tämän takia minun on todella vaikea syödä ruokaa esimerkiksi kiinalaisissa (tai vastaavissa) ravintoloissa. Ja Jami taas on aivan erimaata! Voitte kuvitella miten vaikeaa on välillä tehdä molemmille sopivasti maustettua ruokaa kun toinen ei siedä yhtään ja toinen on ihan himona läträämässä mausteiden kanssa!
Tänään alkoi se säätiedotuksissakin luvattu harmaus. Heti tuli paljon vaikeampaa yrittää nousta sängystä, kun ei aurinko herätellytkään lempeästi lämpöisillä säteillään (aka huone = sauna). Kyllä me sitten jotekin pääsimme aamutoimiin, syömään, pukeutumaan ja lopulta kokkivaatteet reppuhini pakattuamme, jopa poistumaan ovesta ulos, harmauteen. Tunkkainen ja trooppiselta tuntuva ilma ounasteli sadetta, mikä ei onneksi vielä kävelymatkalla töihin päättänyt sataa päällemme. Työpaikalla vaatteet vaihdettuamme istahdimme Tamáksen kanssa aamukahville. Herra T keitti meille aivan itse kahvit ja kuppeihin ilmestyi tavaraa puolet normaalia määrää enemmän. Ei haitannut ainakaan meitä, sillä kahvi täällä on edelleen hirmuisen herkullista. Sitä tulee kyllä ikävä Suomessa.
Kahvittelun jälkeen pilkoimme rutiininomaisesti huventuneet vihannekset kylmäkaappeihin, teimme suuren läjän lettuja (pääsimme molemmat paistamaan omat satsimme), sillä illaksi oli tulossa suuri - 30 hengen porukka syömään. Itse pääsin myös valmistamaan galuskaa - eli pastamurusta, jota käytetään mm. keitoissa ja melkeinpä missä vain. Taikinan täytyi olla tahmeaa, jotta se oli helppo raastaa kiehuvaan veteen. Tätä täytyy ehdottomasti tehdä kotona, omatekemää pastaa! Helppoa!
Teimme keittiön henkilökunnalle tänään myös ruoan; kalkkunan rintafileitä, perunaa sekä sipulia ja perinteistä ruskeaa kastiketta. Omaan makuun kaikki komponentit olivat liian suolaisia (yllätys, huoh), mutta kaikkien muiden mielestä ruoka oli todella herkullista. Oma makurintama vaatii vaan semmoista tuttua ja turvallista, supisuomalaista makukaartia, eikä yllättäviä suola - tai maustepommeja. Tämän takia minun on todella vaikea syödä ruokaa esimerkiksi kiinalaisissa (tai vastaavissa) ravintoloissa. Ja Jami taas on aivan erimaata! Voitte kuvitella miten vaikeaa on välillä tehdä molemmille sopivasti maustettua ruokaa kun toinen ei siedä yhtään ja toinen on ihan himona läträämässä mausteiden kanssa!
Sillä välin kun Jami paistoi omia lättyjään hellojen toisella puolella ja ennenkuin Tamás ujutti minut seuraavan homman pariin, hän käski minun katsoa, kun keittiömestari János teki viidelle henkilölle lihaisat komponentin annoksia varten. Hän paistoi 4 medium pihviä sekä yhden kypsän. Lisäksi grillissä paistui hanhenmaksaa, possua, kanaa sekä savustettua juustoa (ihan tajuttoman hyvää, muistuttaa hieman suomalaista Kippari- juustoa!). Hanhenmaksat aseteltiin juustojen päälle. Saimme itse myös maistaa kyseistä komponenttia Jamin kanssa ja myönnän, että pikkuiset ennakkoluulot vilisivät pään sisällä. Suomessa hanhenmaksaa ei valmisteta pakkosyöttämis- menetelmällä, mutta täällä Unkarissa se on sallittua. Ja paketeissa olevat maksat olivat hirmuisen kokoisia. Lyhyen paiston jälkeen haarukka vei "suositun herkun" makuaistieni arvioitavaksi. Yllätyin positiivisesti miedosta mausta, joka ei ollut läheskään niin rautainen, kuin esimerkiksi poronmaksassa. Rakenne oli pehmeä ja makukaan ei loppujenlopuksi ollut kummoinen. En kuitenkaan välttämättä täällä pistä kyseistä ruokaa enää suuhuni, tuotantomenetelmät tietäen.
Seuraava työ, jonka nokkani alle sain, ei ollut ihan - myönnän - miellyttävimmästä päästä. Pääsin nimittäin siivoamaan karpin maiti- sekä mätipusseja kalvoista sun muista härpäkkeistä. Jami valmisti tällä välin loppuun aloittamani serbiansalaatin. Mieltäni jotenkin häiritsi semmoinen seikka, että puhdistamani kalan osaset menisivät keittoon. Mädin minä kyllä ymmärrän, mutta myös maiti? Jotenkin ei omaan mieleen ja makuun kolahtanut kyseinen komponentti sitten yhtään, mutta toisaalta on nokkelaa ja hienoa, että täällä ei todellakaan heitetä mitään pois. Karppien päistä ja muista osasista he keittävät mm. kalalientä. Siivouksen jälkeen molempia osia punnitettiin viiden dekogramman kasoihin, jotka kelmutettiin ja pakastettiin. Saimme maistaa myöskin kalakeittoa, jossa oli näitä molempia; mäti- sekä maitipusseja. Ihan kalakeitoltahan se maistui, mutta pureskeltaviin osasiin en kyllä rohkennut koskea. Ehkä toisella kertaa sitten (tai sitten ei :D).
Seuraava työ, jonka nokkani alle sain, ei ollut ihan - myönnän - miellyttävimmästä päästä. Pääsin nimittäin siivoamaan karpin maiti- sekä mätipusseja kalvoista sun muista härpäkkeistä. Jami valmisti tällä välin loppuun aloittamani serbiansalaatin. Mieltäni jotenkin häiritsi semmoinen seikka, että puhdistamani kalan osaset menisivät keittoon. Mädin minä kyllä ymmärrän, mutta myös maiti? Jotenkin ei omaan mieleen ja makuun kolahtanut kyseinen komponentti sitten yhtään, mutta toisaalta on nokkelaa ja hienoa, että täällä ei todellakaan heitetä mitään pois. Karppien päistä ja muista osasista he keittävät mm. kalalientä. Siivouksen jälkeen molempia osia punnitettiin viiden dekogramman kasoihin, jotka kelmutettiin ja pakastettiin. Saimme maistaa myöskin kalakeittoa, jossa oli näitä molempia; mäti- sekä maitipusseja. Ihan kalakeitoltahan se maistui, mutta pureskeltaviin osasiin en kyllä rohkennut koskea. Ehkä toisella kertaa sitten (tai sitten ei :D).
Näihin kuviin ja tunnelmiin! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti