9.4.2015
Tänään hetkellisesti säikähdettiin, kun Jami alkoi pärskiä ympäriinsä aamulla herättyään oikein urakalla. Nonii, nyt se sitten pääsi tarttumaan - niminen ajatus sinkoili päässäni suuntaan jos toiseenkin. Jamppa otti särkylääkettä sekä Duactia kaiken varalle ja kappas - eihän siitä loppujenlopuksi mitään kummempaa puhjennutkaan. Pientä tukkoisuutta vain. Huh, onneksi. Ei siitä olisi tullut mitään, kun viimeiset työpäivätkin olisivat jääneet välistä ja näin. Onneksi jätkällä on hyvät immuuisysteemit ! Aamu sujui kaikenkaikkiaan rattoisasti. Nostin landladyn tuoman narsissin valoisalle ikkunalaudalle ja vedin verhot syrjään (täällä ihmiset pitää kaikissa ikkunoissa ns. valoverhoja tai ulkoa alas laskettavia täysin pimentäviä kaihtimia melkeen aamusta iltaan, kumma juttu), jotta valo karkottaisi uniluolasta viimeisetkin unihiekan rippeet. Petasin pedin ja sipsutin keittiöön laittamaan arkiseen tapaan aamupalaa.
Ulkona oli vaihteeksi todella kiva ilma; aurinko paistoi korkealta ja lämpöisesti, tuuli ei ollut kovin äkäinen ja ulkona tarkeni huppareilla. Puut ovat viittä vaille valmiita vereyden vallankumoukseen ja kukat kilpailevat väriloistollaan toistensa kanssa. Ennen kolmea iltapäivällä lähdimme tapaamaan Tamásia, sillä nälkä oli alkanut kurnia mahassa ja hän oli luvannut ystävällisesti edellisenä päivänä käyttää meitä paikallisella pikaruoka- kojulla. Joten miksei! Pitäähän meidän nyt tietää millaisia "nakkikiskoja" täällä on. Juuri sopivaan aikaan seisoimme erään vaatimattoman ja ruokakuvin koristellun raflan luukulla, miettien mitähän sitä haluaisi suuhunsa pistää. Tamás otti suuren taikinakiekon nimeltä Lángos, joka oli uppopaistettu ja sen päällä oli täytteinä juustoa, kinkkua ja suolakurkkua. Jami otti myös eräänlaisen uppopaistetun taikinapitkulan, jonka sisällä oli kinkkua. Itse otin Vimpi - nimisen patongin tyylisen leivän (puolitettu kahdeksi), jonka päällä oli kinkkua, juustoraastetta, vähän majoneesia sekä muutama hassu kurkkuviipale. Leivät olivat n. 30 cm pituisia, Jamin pötkö oli pidempi ja leveämpi ja Tamásin keikko oli varmaan pääni kokoinen. Jaksoin syödä omistani noin puolitoista (kova suoritus) ja Jami luovutti viime metreillä. Eikä ihme, sillä se tavara oli niin kamalan rasvaista - ja sitä piti vielä vedellä tyhjään mahaan. Vähemmästäkin tulee huono olo.
Läskeilyn jälkeen päätimme mennä vielä hörppimään kahvetta ja minnekäs muualekaan, kuin Fekete Sasin kahvilaan! Päätimme istahtaa tällä kertaa ulos, sillä aurinko paistoi niin mukavasti. Jouduin itse kyllä nyhtämään päälleni tuoleilla nuokkunutta fleece peittoa, sillä tuuli yltyi aika ikävästi eräässä vaiheessa. Jami ja Tamás ottivat Irish Coffeet ja meikä jälleen toffeella maustetun - ah niin ihanan maitovaahdotetun makukahvin. Sitä voisi vain juoda ja juoda, mutta 610 florintin hintalappu alkaisi jossain vaiheessa koputtelemaan olkapäälle. Istuimme siinä sitten tuulessa ja tuiverruksessa jonnin aikaa, kunnes meikäläinen alkoi pikkuhiljaa jäätymään. Siivosimme kahvittelupaikkamme ja menimme sisälle tarjottimien kanssa. Maksoimme ja lähdimme matkoihimme. Huomenna on viimeinen työpäivä ja lähdemme liikenteeseen pikkuisen aikaisemmin, jotta ehdimme käymään Tamásin luona, ennen Bagoyváriin menemistä. Annamme hänelle pienen lahjan kiitoksena kaikesta huolenpidosta :) Hän ilahtuu varmasti !
Enää 6 päivää ennen kotiinlähtöä. Mihin tämä aika on oikein mennyt??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti